Visu-opiskelija : Rokokoo Marie Antoinette elokuvan (2006) kautta

Marie Antoinette (2006)

Ohjaus ja käsikirjoitus: Sofia Coppola. Pääosassa: Kirsten Dunst, Jason Schwartzman.

Elokuvan juoni:

Marie Antoinette (Kirsten Dunst) saapuu nuorena itävaltalaisena prinsessana Ranskan hoviin tehtävänään vahvistaa maiden liittoumaa avioliitollaan Ludvig XVI:sta (Jason Schwartzman) kanssa. Vieraaseen ympäristöön kotiutuvan prinsessan suhde puolisoonsa ei ole lämpimintä laatua ja hovietiketti rajoittaa Marie Antoinetten liikkeitä enemmän kuin korsetti. Yksinäisyyttään tuleva kuningatar pyrkii täyttämään uusilla vaatteilla, ylellisillä herkuilla ja muilla huvituksilla.

Rokokoo

eli Rocaille on tyylisuunta, joka on lähtöisin Ranskasta 1700-luvun alkupuolella.Se sai alkunsa Ranskan kuningas Ludvig XIV:n hovista. Ennen rokokoota oli barokkikausi ja rocaille onkin paljolti muotoutunut barokista, ja on sitä sirompi. Rokokoo johtaa vapaaseen luontoon ja keveisiin aistinautintoihin. Rokokoossa käytettiin paljon kukkia, koukeroita sekä eläimiä. Rokokoo termi tulee sanasta rocaille, joka tarkoittaa epäsymmetristä simpukkaornamenttia.

Seuraavassa lisää Rokokoosta elokuvan kuvien avulla:

Huonekalukankaiden väreihin ja kuvioihin haluttiin saada enemmän vaihtelua Koristekuvioina olivat suosittuja kukat, köynnökset ja lehtiasetelmat. Nämä uudistukset kuvastivat ajan hengen muuttumista kevytmieliseksi ja iloiseksi.

Sisäarkkitehtuurissa suosittiin ovaalimuotoa, peilejä, maalattuja tapetteja ja seinien stukko-ornamentteja, jotka väritettiin pääsääntöisesti kullalla ja vaalein värein. Seiniä ja huonekaluja alettiin päällystää kalliilla silkki-ja brokadikankailla.

Rokokoossa kattomaalaukset kevenivät ja vaalenivat. Lisäksi huoneiden kulmat usein pyöristettiin. Huonekalujen puolellasuosittuja olivat kaarevajalkaiset ja istuinosaltaan pehmustetut rokokootuolit ja-sohvat.Perustavaksi seikaksi huonekalujen kehityksen kannalta on mainittava, että nyt alettiin huonekaluja koota sopiviksi ryhmiksi eli kalustoiksi.

Innostus kiinalaisuutta - chinoiserie - kohtaan näkyi posliiniesineissä sekä tee- ja huvipaviljongeissa.

Ranskalainen puku oli kaikista mahtavin. Se saattoi olla jopa kolme metriä leveäsivusuunnassa. Sille tyypillistä oli vaalea kukkakangas, erityiset Watteau-laskokset takana jotka alkoivat jo yläosan takakappaleesta, yläosan irrotettava ja hyvin koristeellinen etukappale ja hyvin koristeelliset puolipitkät hihat. Myös miesten Rokokoovaatteet olivat koristeltuja ja pastellinvärisiä, miehet käyttivät vaaleanpunaisia, keltaisia ja vaaleanvihreitä silkkipukuja; mustakolmikolkkahattu liittyy rokokoon aikaan.

Rokokoon vaatetukseen kuuluivat olennaisesti isot ja muhkeat helmat sekä kireät

yläosat. Puvut olivat erilaisia eri maissa. Yhteisiä piiretitä olivat kuitenkinneliön
mallinen pääntie, runsaat koristeet, alus- ja päällihame, kukkakuvioisetkankaat
ja isot helmat.

Kengät olivat siroja. Usein hienojen naisten kengillä ei edes kuulunut kävellä

vaan hienostella salongeissa istuskellen. Jos kengät hajosivat ja niistä meni
valittamaan suutarille, hän saattoi sanoa: "Mutta hyvä rouva, teidänhän on

täytynyt kävellä näillä kengillä!"

Rokokooaikaan pukeutuminen oli tärkeää ja siihen sijoitettiin paljon rahaa. Taidokkaat hiuskampaukset puuteroitiin, ja niitä käytti sekä miehet että naiset. Köyhemmillä ihmisillä oli varaa laitattaa kampauksia harvemmin kuin rikkailla, ja siksi syöpäläiset alkoivatkin viihtyä heidän kampauksissaan. Kauneuspilkkujen kerrotaan tulleen muotiin sen jälkeen, kun eräs hovinainen keksi peittää taftinpalasella finnin.Kauneuspilkut saivat erilaisia nimiä riippuen siitä, sijaitsivatko ne poskessa vai huulen yläpuolella. Kauneuspilkut eivät olleet aina mustia, mutta yleensä ne olivat tummia - niiden tehtävänä oli korostaa ihon vaaleutta.

Vakavamielisyyttä karttavaa ajan henkeä kuvasti mieltymys naamiaisiin.

Rokokoo johtaa vapaaseen luontoon ja keveisiin aistinautintoihin.

Paimentolaisidyli kuului Rokokoon ihanteisiin, ja se näkyi mm vaatetuksessa.

Paimentolaistyylin huolettomuus ja luonnonläheisyys vetosivat ajan ihmisiin.

Maalaukset Rokokoossa ovat valoisia ja usein niissä tapahtuma-ajankohtana on päivä. Luontoa on läsnä ja aiheet ovat huolettomia (huviretkiä tms.). Tuolloin yläluokka teetti itsestään paljon muotokuvamaalauksia. Näissä kuvattiin usein koko perhe ja tämän suhteen perheen merkityksen kasvu näkyy kuvataiteiden kautta. Jo barkokissa oli kuvattu perheitä, mutta nyt ydinperheen syntymisen seurauksena kuvauksista tuli paljon intiimempiä ja todenmukaisempia.