Marie Antoinette (2006)
Ohjaus ja käsikirjoitus: Sofia Coppola. Pääosassa: Kirsten
Dunst, Jason
Schwartzman.
Elokuvan juoni:
Marie
Antoinette (Kirsten Dunst) saapuu nuorena itävaltalaisena
prinsessana Ranskan hoviin tehtävänään vahvistaa maiden
liittoumaa avioliitollaan Ludvig XVI:sta (Jason Schwartzman) kanssa. Vieraaseen ympäristöön kotiutuvan prinsessan suhde puolisoonsa ei
ole lämpimintä laatua ja hovietiketti rajoittaa Marie Antoinetten
liikkeitä enemmän kuin korsetti. Yksinäisyyttään tuleva
kuningatar pyrkii täyttämään uusilla vaatteilla, ylellisillä
herkuilla ja muilla huvituksilla.
Rokokoo
eli
Rocaille on tyylisuunta, joka on lähtöisin Ranskasta 1700-luvun
alkupuolella.Se sai alkunsa Ranskan kuningas Ludvig XIV:n hovista.
Ennen rokokoota oli barokkikausi ja rocaille onkin paljolti
muotoutunut barokista, ja on sitä sirompi. Rokokoo johtaa vapaaseen
luontoon ja keveisiin aistinautintoihin. Rokokoossa käytettiin
paljon kukkia, koukeroita sekä eläimiä. Rokokoo termi tulee
sanasta rocaille, joka tarkoittaa epäsymmetristä
simpukkaornamenttia.
Seuraavassa lisää Rokokoosta elokuvan kuvien avulla:
 |
Huonekalukankaiden
väreihin ja kuvioihin haluttiin saada enemmän vaihtelua
Koristekuvioina olivat suosittuja kukat, köynnökset ja
lehtiasetelmat. Nämä uudistukset kuvastivat ajan hengen muuttumista
kevytmieliseksi ja iloiseksi.
|
 |
Sisäarkkitehtuurissa
suosittiin ovaalimuotoa, peilejä, maalattuja tapetteja ja seinien
stukko-ornamentteja, jotka
väritettiin pääsääntöisesti kullalla ja vaalein värein. Seiniä
ja huonekaluja alettiin päällystää kalliilla silkki-ja
brokadikankailla.
.
|
 |
Rokokoossa
kattomaalaukset kevenivät ja vaalenivat. Lisäksi huoneiden kulmat
usein pyöristettiin. Huonekalujen
puolellasuosittuja olivat kaarevajalkaiset ja istuinosaltaan pehmustetut rokokootuolit ja-sohvat.Perustavaksi seikaksi
huonekalujen kehityksen kannalta on mainittava, että nyt alettiin
huonekaluja koota sopiviksi ryhmiksi eli kalustoiksi.
|
Innostus
kiinalaisuutta - chinoiserie - kohtaan näkyi
posliiniesineissä sekä tee- ja huvipaviljongeissa.
 |
Ranskalainen
puku oli kaikista mahtavin. Se saattoi olla jopa kolme metriä leveäsivusuunnassa. Sille tyypillistä oli vaalea kukkakangas,
erityiset Watteau-laskokset takana jotka alkoivat jo yläosan takakappaleesta, yläosan irrotettava ja hyvin koristeellinen etukappale ja hyvin
koristeelliset puolipitkät hihat. Myös miesten Rokokoovaatteet
olivat koristeltuja ja pastellinvärisiä, miehet käyttivät
vaaleanpunaisia, keltaisia ja vaaleanvihreitä silkkipukuja; mustakolmikolkkahattu liittyy rokokoon aikaan.
|
 |
Rokokoon
vaatetukseen kuuluivat olennaisesti isot ja muhkeat helmat sekä
kireät
yläosat. Puvut olivat erilaisia eri maissa. Yhteisiä
piiretitä olivat kuitenkinneliön
mallinen pääntie, runsaat
koristeet, alus- ja päällihame, kukkakuvioisetkankaat
ja isot helmat.
|
 |
Kengät
olivat siroja. Usein hienojen naisten kengillä ei edes kuulunut
kävellä
vaan hienostella salongeissa istuskellen. Jos kengät
hajosivat ja niistä meni
valittamaan suutarille, hän saattoi sanoa:
"Mutta hyvä rouva, teidänhän on
täytynyt kävellä näillä
kengillä!"
|
 |
Rokokooaikaan
pukeutuminen oli tärkeää ja siihen sijoitettiin paljon rahaa. Taidokkaat hiuskampaukset puuteroitiin, ja niitä käytti sekä
miehet että naiset. Köyhemmillä ihmisillä oli varaa laitattaa
kampauksia harvemmin kuin rikkailla, ja siksi syöpäläiset alkoivatkin viihtyä heidän kampauksissaan. Kauneuspilkkujen
kerrotaan tulleen muotiin sen jälkeen, kun eräs hovinainen keksi peittää taftinpalasella finnin.Kauneuspilkut saivat erilaisia
nimiä riippuen siitä, sijaitsivatko ne poskessa vai huulen
yläpuolella. Kauneuspilkut eivät olleet aina mustia, mutta
yleensä ne olivat tummia - niiden tehtävänä oli korostaa ihon
vaaleutta.
 |
Vakavamielisyyttä
karttavaa ajan henkeä kuvasti mieltymys naamiaisiin.
|
 |
Rokokoo
johtaa vapaaseen luontoon ja keveisiin aistinautintoihin.
|
 |
Paimentolaisidyli
kuului Rokokoon ihanteisiin, ja se näkyi mm vaatetuksessa.
|
 |
Paimentolaistyylin
huolettomuus ja luonnonläheisyys vetosivat ajan ihmisiin.
|
 |
Maalaukset
Rokokoossa ovat valoisia ja usein niissä tapahtuma-ajankohtana on päivä. Luontoa on läsnä ja aiheet ovat huolettomia (huviretkiä
tms.). Tuolloin yläluokka teetti itsestään paljon
muotokuvamaalauksia. Näissä kuvattiin usein koko perhe ja tämän suhteen perheen merkityksen kasvu näkyy kuvataiteiden kautta. Jo
barkokissa oli kuvattu perheitä, mutta nyt ydinperheen syntymisen seurauksena kuvauksista tuli paljon intiimempiä ja todenmukaisempia.
|
Lähteet:
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti