torstai 2. toukokuuta 2013

Kameran säätöominaisuuksista Aukko ja ISO-arvo


Aukko

 
Aukko (aperture) on kameran objektiivissa se reikä, josta valo pääsee läpi. Valokuvauksessa on kyse valosta, joka osuu kameran sisällä olevalle kennolle. Kuva muodostuu siitä, miten kameran kenno tulkitsee valoa. Objektiivin aukon koko säätelee sitä, miten paljon valoa objektiivin läpi pääsee, ja vaikuttaa ratkaisevalla tavalla kennolle muodostuvaan kuvaan.

Aukkoa voi säätää. Kun aukkoa pienennetään, puhutaan himmentämisestä. Koska objektiivin läpi pääsee nyt vähemmän valoa, kuva on tosiaan himmeämpi.

 Aukon esivalinta -kuvausohjelma, jossa kuvaaja valitsee aukon ja kamera suljinajan, on yksi suosituimpia tapoja kuvata, kun on päässyt täysautomatiikasta eroon. Se on helppoa ja vaatii vähemmän työtä kuin täysin manuaalinen kuvaaminen, mutta antaa silti kuvaajalle hyvät mahdollisuudet vaikuttaa valotukseen ja kuvan taiteelliseen vaikutelmaan.
f-luku kertoo aukon koon. Koska kyseessä on oikeasti käänteisluku, pienempi f-luku tarkoittaa suurempi aukkoa ja päinvastoin.
 
 
 


ISO-arvo


Nostamalla ISO-arvoa voidaan kameran valotusaikaa lyhentää terävän kuvan takaamiseksi esimerkiksi hämärässä kuvattaessa silloin, kun kohde liikkuu, eikä voida käyttää kamerajalkaa. Tai salamaa ei joko voida tai haluta käyttää.

Mitä suurempi arvo, sitä vähemmän valoa kamera tarvitsee kuvan muodostamiseksi. Parhaaseen kuvanlaatuun päästään pienellä arvolla, koska ISO-arvon kasvattaminen kasvattaa myös kuvassa esiintyvää kohinaa ja jossain vaiheessa kuvanlaatu huononee jo niin paljon, etteivät kuvat ole enää käyttökelpoisia. Korkein käytännöllinen ISO-arvo riippuu aina kamerasta ja sen kohinanpoisto-ominaisuuksista.

 
Yleisimmin nykyisten järjestelmäkameroiden ISO-arvoa voidaan säätää välillä 100-3200. Vaikka kamerassa voitaisiin valita korkeakin arvo, korkein käyttökelpoisin arvo täytyy aina etsiä kokeilemalla. Pokkarikameroiden pienillä kennoilla kohinaa esiintyy yleensä järjestelmäkameroita enemmän.
Kohinaa ilmestyy kuviin, kun herkkyys on korkealla. Kohina erottuu kuvasta sekä väärän värisinä pikseleinä (kromaattinen kohina) että kirkkauden vaihteluna (luminanssin kohina). Kohinaa on mahdollista vähentää jälkikäsittelyssä, usein varsin tehokkaastikin, mutta kohinanpoisto sumentaa kuvan yksityiskohtia.

 
Esimerkiksi musiikki tai teatteriesityksiä kuvattaessa valaistus on yleensä melko hämärä, eikä salamaa oikein voida käyttää, koska kirkas salaman valo latistaa keikoilla käytettävien värivalojen sävyjä ja tappaa muutenkin kuvasta sen "aidon tunnelman". Joissain tilanteissa salaman käyttö voi olla myös kielletty. Jalustasta ja pidemmästä valotusajasta ei myöskään ole hyötyä, koska esiintyjät liikkuvat lavalla koko ajan. Tällaisissa tilanteissa kuvista pyritään saamaan teräviä käyttämällä valovoimaisia objektiiveja ja korkeaa ISO-arvoa.

Auto ISO -tilassa kamera valitsee itse käytettävän herkkyyden. Asetusta voi säätää määräämällä kameralle korkeimman ISO-luvun, jota se ei saa ylittää.

 
 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti